Keijo sinä Feenikslintu
Tapasin kahvilassa hyvän ja oikeastaan ainoan ystäväni Markun. Markku ja minä olemme lapsuudenystäviä ja meillä on yhteinen rakas harrastus: kuntosali, mikä ei kylläkään näy meistä päälle päin, tai ainakaan sitä ei kovin kaukaa hahmota. Markun kanssa ollaan samasta puusta veistettyjä, seitkytluvun taitteessa syntyneitä jäkäliä. Kuulumme siihen keski-ikäisten miesten ryhmään, jotka vanhoilla päivillä yrittävät salilla rimpuilemalla varjella niitä vähiä lihassoluja, joita vuosikymmenten ohi valuessa on puolivahingossa päässyt syntymään.
Markun kanssa juttelimme kahvikupin ääressä naisista, parisuhteesta, seksistä ja kuntosalista, kuten joka ikinen kerta kun tapaamme. Kuntosaliin asti päästyämme, Markku alkoi kertoa työkaverinsa avautumisesta, joka oli tapahtunut pienessä sievässä, reilu viikko sitten firman tyky- illassa. Avautuminen kosketti testosteronikorvaushoitoa.
Markun työkaveri Keijo oli jo pitkään ihmetellyt vetämätöntä oloaan ja saamattomuutta töissä ja kotona. Kotona saamattomuudella oli useampia merkityksiä, joista yksi konkretisoitui vaimon kanssa, ja joka ei välttämättä ollut pelkästään Keijon vika. Mutta saamattomuus, oma olotila ja niiden tuomat ongelmat olivat alkaneet ahdistaa Keijoa siinä määrin, että hän oli löytänyt itsensä eräänä kauniina päivänä työterveyshuollosta.
Kun Keijon tuottama ahdistus ei näkynyt perinteisissä verikokeissa, lääkäri oli ehdottanut viimeisenä voiteluna testiä, jolla mitattiin miehen testosteroniarvot.
En tässä vaiheessa ymmärtänyt testosteronitutkimuksista kuin sen, että niitä ylipäätään voidaan tehdä. Tutkimuksissa selvisi, että Keijon testosteroniarvo 8 - 29 ulottuvalla viitearvoasteikolla oli ollut tasan 2. Tulos oli todella heikko.
Muutaman viikon ja urologin konsultaation jälkeen, joka johti korvaushoidon aloittamiseen, Keijo on omien sanojensa mukaan uusi, geeliä ja siementä levittävä onnellinen mies.
Kun Markku sai tarinan loppuu, minä aloin miettimään.
Kommentit
Lähetä kommentti