Rappeudu rauhassa ystäväni
Me ei olla Markun kanssa vielä luovutettu. Istuimme eilen taas kahvikupposen ääressä, tällä kertaa Markun pienessä yksiössä. Kävimme läpi joka keväisen dieetin tavoitteet. Meillä on tapana ottaa keväällä muutama kilo talvella kerääntynyttä vararavintoa pois. Sitä valkoista eristettä, mitä kesällä ei enää tarvita nahan alla lämmittämässä.
Sovimme että niukkuus alkaa ensi viikon maanantaina ja kestää noin 6-8 viikkoa, kunnes tavoitteeseen on päästy. Minun tavoitteeni oli - 5 kg, joka 80 kiloisessa varressani on ehdoton maksimimäärä. Liian kova tavoite näkyy tämän ikäisen miehen kasvoilla "terminaalipotilas" -ilmiönä ja sitä minä en halua.
Lupaan kertoa sivujuonteena sinulle myös dieettini edistymisestä.
Kerroin sinulle viimeksi jotain testosteronitutkimuksista. Kuten muistat, testosteroniarvoni olivat viitearvojen alarajoilla tai vähän niiden alle.
Minä olen miettinyt asiaa kovasti. Ongelman ydin on minun henkinen ja fyysinen olotilani. Tiedän että testosteroniarvoilla ei ole merkitystä, jos ne eivät heijastu millään tavalla olotilaani. Ongelman tästä tekee se, että minä en osaa varmuudella sanoa heijastuvatko ne. Totuus on että minä en ole enää nuori. Minä olen keski-ikäinen ja tunnen oloni keski-ikäiseksi.
Voisinko tuntea oloni vähän paremmaksi, jos testosteroniarvoni olisivat hieman korkeammat, esimerkiksi viitearvojen puolessa välissä? Onko minulla edes oikeutta miettiä tätä mahdollisuutta, vai pitäisikö tyytyä rapistumaan rauhassa, kuten keski-ikäiset lajitoverini?
Kommentit
Lähetä kommentti